Eilen kuulin sen ensi kertaa: kiurun! Se on itselleni varma kevään merkki. Joka aamu, kun vien hevosia ulos ja käyskentelen koiran kanssa pissilenkillä, täyttää kevätaamun kiurujen viserrys.
Muutenkin eilen oli ensimmäinen “kunnolla lämmin” kevätpäivä. Koska omalla tontilla kävi tuuli ja kuopus oli vielä toissapäivänä kuumeessa, ei jääty leikkimään omalle pihalle, vaan lähdettiin pyöräretkelle. Pysähdyttiin oikein aurinkoiselle ja tuulettomalle eteläiselle metsärinteelle, lapset söivät eväitä ja itse kuuntelin lintujen laulua ja puron solinaa. Aurinko lämmitti mustaa toppatakkia ja käsineet pystyi riisumaan. Todellinen elämys. ( asiaan kuului toki se, että hetken perästä kuopus ihmetteli ruskeaa hiekkaista kasaa tien pientareella ja itselläkin kesti tovi ennen kuin tajusin mikä se hiekan naamioima ruskea kasa oli )
Tuoremmmat kommentit