Vihdoin saatiin sateitakin. Tänä vuonna osallistuin Avoimet puutarhat tapahtumaan. Oli oikein mukava päivä, ja hieno tavata muita puutarhaharrastajia. Kiireisen päivän aikana ehdin keskustella muiden puutarhaharrastajien kanssa mm. penkkien reunustamisesta, pionien ja kärhöjen kasvattamisesta, kärhöjen leikkaamisesta ja säätilojen vaikutuksesta eräiden kasvien kasvuun. Eräs vierailija kertoi havainneensa, että tänä kesänä kellokukat ovat hyvin komeita. Ja saman tien tämän kuullessani tajusin saman ja pystyn sen allekirjoittamaan. Omassa puutarhassani monta vuotta huomaamattomasti kukkineet ukonkellot ovat komeampia kuin koskaan. Myös peuran- ja kissankellot kukkivat runsaasti. Pyöräretkillä olemme myös lasten kanssa ihailleet kerrassaan komeita piennarten kissankellokasvustoja. Ilmeisesti joku tykkää kuivuudesta!
Muutamakin vierailija kysyi, että pidänkö sinisestä. Kyllähän minä sinisestä puutarhassa pidän, mutta se on myös niin, että alkukesä on aika lailla kaiken sinisen aikaa.
Ei ole paljoa keltaisena kukkivia alkukesän puutarhakasveja olemassa. Sen sijaan loppukesällä näitä kyllä on. Mistäköhän tämä johtuu?
Sinisenä puutarhassani kukkivat tarhakurjenpolvet (myös muunvärisiä kurjenpolvia on, mutta ne ovat hiukan huomaamattomampia), jo mainitsemani kellokukat, suosikkini loistosalviat ja erilaiset mintut (mirrinminttu, komeaminttu, pystykissanminttu). Sinisenliiloja ovat jalopähkämöt ja jo lopetteleva vuorijumaltenkukka ja kurjenmiekat.
Kesäkukista olen ihastunut siniseen kirjosalviaan, joka uskollisesti vuodesta toiseen kylväytyy kasvupaikalleen. Samoin tekee piiankieli. Kyllähän minulla muunvärisiäkin kesäkukkia on kasvamassa (kuten kesäpäivänhattu ja monarda hybrida, mutta eivät ole vielä ehtineet kukkaan!)
Vuorijumaltenkukan Dodecatheon meadi herkkää kauneutta. Tämä ihanuus vaan meinaa raukka hukkua rehentelevien kasvien joukkoon!
Loistosalvia
Jokin kurjenpolvi ja alla kissanminttuja.
Ei pelkkää sinistä, mutta pastelliteema jatkuu. Shirley Temple pioni ja isotähtiputki.
Harjaneilikat kukkivat villisti eri värisävyissä ison keskipenkin laidalla. Vuosia sitten niitä siihen istutin, ja nyt olen antanut niiden itse kylväytyä.
Paljoakaan ei tällä haavaa kuki, mutta onneksi isossa penkissä vaihtelevuutta tuovat eri sävyiset kasvit. Myös lehtimuodoilla olen koittanut leikitellä. Limenvihreä keltajapaninangervo on yksi alkukesän suosikeistani. Tänä kesänä kun tajusin vielä leikellä sitä ja korostaa pallomaista ryhdikkyyttä.
Taustalla häilyvä pujon sukuinen hopeamaruna välillä raivostuttaa, kun leviää väärään suuntaan, mutta kyllä se paljon pelastaa. Hopeamarunan vieressä toinen vaelteleva kasvi on tummalehtinen ripsialpi.
Tapelkoon nämä kaksi elinvoimaista leviäjää keskenään elintilasta! Myös sinisenvivahteiset kuunliljat sopivat tähän, vaikka en varsinaisesti kuunliljojen ystävä olekaan. Keskellä on kirjavaa tarha-alpi Alexanderia.
Tuoremmmat kommentit