Olen odottanut kuin kuuta nousevaa viime viikolla Saksasta lähetettyä Zauberstauden perennatilausta. Perjantaista saakka se on ollut Itellan hallussa. Ei tullut vielä tänään.
Illansuussa muuttui päivän syksyinen =kaatosade, puuskainen tuuli…mitä näitä nyt on- keli kauniiksi heinäkuiseksi illaksi. Ja minä tartuin lapioon ja kävin siperiankurjenmiekkapöheikön kimppuun. Se kun lähentelee pioneita uhkaavasti. Hikisen urakan jälkeen päätin samoin tein siirtää liian kuivassa kituvat kullerot pois, ja istutin tilalle päivänliljan. Se kävi helposti, joten draivi päällä kaivoin sekametelisoppaa muistuttavasta penkistä kirjavan keijunkukan, balkaninkohokin ja variegatalehtisen talvion. Keijunkukka löysi paikan parin metrin päästä, mutta ensin sen paikalta piti siirtää neljä syysmaksaruohoa toiseen paikkaan. Maa oli niin kuohkeaa ja kasvien siirtely sujui leikiten, joten päätin pelastaa vielä ison, mutta pensaiden puristuksiin jääneen syyskimikin. Se päätyi nukkapähkämöjen taakse kontrastiksi, jahka olin ensin kaivanut siitä kohdasta pois “vääränväriset” syysleimut sekä muiden taakse hautautuneet pisamakellon ja kultatesman. Viimeiseksi siirsin jalokurjenpolvien peittoon jääneen jalohortensian ja istutin sen toisen lajitoverin seuraan.
Parin tunnin riehumisen jälkeen luin saunanraikkaille lapsille iltasadun (itse en aikomuksista huolimatta saunaan ehtinyt) ja istuin pitkään ikkunassa ihailemassa selkiintynyttä maisemaa.
Tuoremmmat kommentit