On tietyllä tavalla yksi lempikasveistani. Se ei kuulu suurimpiin suosikkeihin siten, että ihailisin kukan kauneutta hirveästi tms, mutta silti se on yksi “luottokasveista. ” Lehdistö on niin kaunis ja kukinta kestää pitkään. Takapihan penkkiin istutin jaloangervot syksyllä 2010, ja valitettavasti silloin olin vielä niin huolimaton, etten kirjoittanut lajikkeita muistiin. Ja se harmittaa nyt.
No, penkissä on jotain punaista ehkä vähän turhankin paljon. Osa punaisista on “Fanal” ja toinen on ehkä “Montgomery”. Valkoisessa jännä on se, että se on pienestä kiinni. “Rock and roll”- jaloangervo on ehdottomasti enemmän makuuni kuin vihreänvalkoinen “tuntemattomuus”. Tykkään hirveästi “Rock and Roll”in tummanruskeista varsista. Ne antavat mukavaa kontrastia.
jaloangervopenkki, seurana viiruhelpi ja pallohortensia.
“perusvalkoinen”, nimetön lajike
Ovatpa taasen upeita! Itse tapan kaktuksetkin…