Minulla on paha tapa kiinnittää huomiota puutarhassa epäonnistuneisiin kohtiin. Vaikka olisi niin paljon niitä onnistuneita kohtia. Joskus vaan kasvivalinnat eivät osu nappiin korkeutensa, kukinta-aikansa tai väriensä suhteen. Joskus käy niin, että joku laji välistä taantuu, ja koko suunnitelma vesittyy.
Tässä muutama ongelmakohta muistin varaksi.
Tykkään todella paljon tästä mätäsharson ja tummalehtisen keijunkukan yhdistelmästä. Mutta ne ovat jotenkin hassu pöheikkö penkin reunassa, ja niiden vieressä ei ole mitään. Mätäsharso ei tykkää siirtämisestä, mutta tulisiko paremman näköiseksi, jos ostaisin vielä yhden taimen tuohon vasemmalle..?
Tästä ei näe kokonaisuutta, mutta siperiankurjenmiekat ovat tuuheutuneet aivan liian isoksi pöheiköksi, ja ne peittävät pionit melkein alleen. Siperiankurjenmiekat pitää siis kaivaa ylös, jakaa ja istuttaa etäämmäs pioneista.
Tästä perspektiivistä otettuna tämä kuva ei kuulu sarjaan vähemmän edustavia otoksia, mutta tämän ongelma-alueen kanssa olen taistellut jo pari vuotta. Nyt näyttää jo paljon paremmalta- TÄSTÄ kulmasta käsin. Kurjenpolvien molemmin puolin on TYHJÄÄÄÄÄ.. kuten alakuvasta huomaa.
Ja tyhjiä koloja on myös täällä:
Muita ongelmakohtia
Retkottavia loistotädykkeitä on aivan liikaa. Kukinnan jälkeen nämä ovat niin rumia.
Tuoremmmat kommentit